Heräsin tänään klo 10:00. Katsoin ikkunasta ulos ja totesin, että ompa hyvä kun ei tule vettä. Eilen tosiaan kastuin kun tulin kyliltä kämpille ja kävi niinkin klassisesti, että sade yllättäen loppui kun saavuin tohon pihalle. (ois pitäny käydä Kerubissa iltakaljalla.) Tämä päivä lähti siis oikein mallikkaasti käyntiin.

Klo 11:00 mulla oli aika Nordeassa. Saavuin paikalle ajoissa, mutta en tietenkään niin ajoissa, että aivoni olisivat viestittäneet minulle seuraavaa. "Olli, kun saat pankkiasiat hoidettua mene suoraan kotiin. Käy kirjastossa vaikka huomenna tai myöhemmin. Äläkä missään nimessä mene kauppaan" Nordean konttori oli siis täynnä harmaita ja kohta kuolevia ihmisiä, eli mummoja.

Sain asiani hoidettua. Kuuntelin myös 20min täyttä siansaksaa rahastosijoittamisesta. Katseltiin jotain vitun käyriä, joista en tajunnu yhtään mitään. En oikein saanut kiinni siitä punaisesta langasta. *hymiö* Sanoin minua palvelleelle virkailialle, että kassellaan syssymmällä niitä sijoitusjutskia (lue: En tule enää ikinä tänne jos ei ole ihan pakko.) Kiitin ja lähdin jumalattoman paperinivaskan kanssa etsimään ulko-ovea.

Tästä alkaakin vitutuksen jatkumo, joka ei hellitä vieläkään. Konttorissa oli 2-kerrosta ja arvatenkin olin siellä ylimmäisessä kerroksessa. Löydän rappuset ja huomaan, että edessäni on lauma mummoja, jotka ovat myöskin menossa alas. Eikö nämä perkeleet tuki koko rappukäytävän, ettei ohitse pääse kuin lentämällä jos vaan osaisi. Ylöspäinkin tulee mummoja ja siinä sitten vatvotaan, että väistäävätkö alaspäin menevät mummot ylöspäin tulevia mummoja ja sama toistepäin. Ilmassa haisee ukin kammari ja korviini kantautuu voivottelua. Pääsen alas ja huomaan, että täällähän ois perkele ollu hissikin. Olen nyt ulkona tuosta kuolevaisten esikartanosta. Kävelen kohti polkupyörääni ja huomaan uskomattoman ison perseen pyöräni vieressä. En kerkeä kuin hipaista oman pyöräni lukkoa, kunnes vieressäni oleva isoperseinen rollaattorin omistava täti sanoo: Anteeksi te nuorimies siinä, voisitteko auttaa kun minulla on jäänyt tämä lukko jumiin ja minulla on niin huono selkä, ai ai ai ai, voi voi voi. 10minuuttia kuluu ja päivän ensimmäinen ihana ja hyvä työ on tehty, mummon lukko on siis auki. Kiitosta ei kuulu ja mieleni tekisi itkeä.

Poljen kotia kohti ja mietin äskeisiä episodeja päässäni ja tulen koko ajan samaan lopputulokseen, jos on asiaa pankkiin, tee se iltapäivästä. Pankkiepisodin jälkeen olisi pitänyt viimeistään tajuta, että nyt vain suoraan kotiin kahvinkeittoon ja pyllyttelemään. Ajattelin kuitenkin, että poikkean kirjastossa kun se on tuossa 50m päässä kotoa. Tarkoitukseni oli mennä hommaamaan kirjastokortti, että voisin sivistää itseäni joskus. Kirjaston pääovessa oli seuraavat aukioloajat: Ma-To 10-18, Pe-La 12-16. Astun pää ovesta sisään ja tulen johonkin isoon halliin missä ei ole mitään. Kirjasto on siis samassa rakennuksessa kuin yläaste tjsp. Löydän oven jossa lukee kirjasto. Ovi on lukossa. Ihmettelen, että mitä vittua pitäisihän tämän olla auki. Rynkytän ovea ja huomaan paperilapun jossa ovat oikeat aukioloajat: Ti-Ke 13-20. Murahdan ovelle, että perkele! (ei hirveesti auttanu, vieläkin lukossa) Kurkkaan ettei samassa tilassa ole muita. Ketään ei näy, ei siis tarvitse hävetä. 

Eikä tässä vielä kaikki. Kirjaston oltua suljettu ajattelin, että piristän mielialaani poikkeamalla kirjastoa vastapäätä sijaitsevassa super-marketissa ostamassa itselleni Tehoa. Tämä oli suuri virhe! Olen jonossa ja fiksut voi arvata, että mikähän lyllerö se minua ennen mahtaa olla. Aivan oikein. Vesipostin kokoinen mummo. Tällä kertaa ei unohdettu punnita mitään, mutta maksu tapahtui pääasiassa 5centtisillä. Oli siis oikein reilusti aikaa laskeskella kukkarostani tasaraha Tehoa varten ja miettiä, että kannattikohan tännekkään nyt tulla. Huomasin, että kukkarooni oli kerääntynyt helvetisti 10centtisiä ja ajattelin työntää ne Ray:n sentti-pokeriin.
Nautin Tehoa ja pelaan sentti-pokeria kunnes viereeni pamahtaa mummo pelaamaan tuplapottia. Mummu työntää 2€ kolikkoa koneeseen, mutta kone ei sitä hyväksy. Mummo kysyy minulta, että olisiko mulla vaihtaa 2€ kolikkoo kun potti ei hyväksy hänen kolikkoa. Totean, että minulla ei ole kuin 5centtisiä. Taas voivotellaan ja sappeni alkaa saavuttaa kiehumispisteen. Mummo yrittää vielä sinnikkäästi tyydyttää pottihimoaan työntämällä sitä kolikkoa vielä sinne, joka ikinen kerta kuin kolikko tipahtaa suoraan sinne lokeroon kuuluu: "Ai ai ai. mikäs tässä nyt on".

Mummu luovuttaa. Tuplapotti johtaa yksi nolla. Aistin mummosta vitutusta ja tulen paremmalle tuulelle. Sitä ei kestä ehkä kun 10sek, koska mummo päättää tyydyttää pelihimonsa alkamalla neuvoa minua. Huomaan olevani ihan helvetin pahassa motissa. Mummo kyljessä kiinni ja mummon kärrit selän takana. "Tuossa on jätkäpari, lukitse ne" Tässä vaiheessa vituttaa niin paljon etten saa sanaa suustani. Mieleni tekisi sanoa, että: Kuuleppas arvon kääpä. Minultakin löytyy päästä silmät ja voin lyödä vaikka vetoa, että niissä on parempi näkö kuin sinulla ja pidätkö sinä minua ihan vitun tyhmänä vaikka se saattaakin olla hyvinkin totta. Antamanne vinkki on varmaan todella hyvä, koska olettehan te varmaan yhtä vanha kuin rahaautomaattiyhdistys.

Sain pidettyä suuni kiinni. Nostin panokseni korkeimmalle ja hävisin kaikki senttini. Jouduin poistumaan seiniä pitkin, koska mummon kärrit olivat edessä.

Pakko imuttaa se Ray:n tunnusbiisi elikkäs Pave Maijasen - Pidä Huolta

Kahvia ja tupakkaa.